Kesken

Olen lukenut Leahy Robert L:n kirjaa Älä huoli - Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta , ja voin suositella tätä ihan joka ikiselle huolestuneille ja siitä kiinnostuneille. En ole päässyt aivan kirjan loppuunkaan vielä, mutta olen jo tässä vaiheessa saanut miljoona oivallusta. Oivallusten, pohdintojen ja itsetutkiskelun kautta olen löytänyt ahdistuneisuuttani ylläpitäviä noidankehiä. Näitä mielen viheliäisiä syy-seuraussuhteita, jotka kasvattavat ahdistuneisuuttani kierros kierrokselta. Alla esimerkki. Tilanne: Olen ongelmanratkaisun edessä. Torjun mieleen tulevat ratkaisuehdotukset, sillä ne ei eivät ole täydellisiä. Asiat junnaavat paikoillaan. Huolestun. --> Koska olen oppinut, etten pärjää voimakkaan ahdistukseni kanssa, alan kontrolloida sitä. Todellisuudessa tunteiden hallitseminen on mahdotonta, joten ahdistun lisää. --> Pidän itseni kiireisenä vältelläkseni epämiellyttäviä tunteita. Stressaannun. --> Stressaantuneena alan p...

Epävarmuus on tämän päivän sana. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu; sulkeutuuko syksyllä koulut uudelleen, eristetäänkö Uusimaa. Miten käy Länsi-Pohjan alueen? Siellä melkein yhtä paha tilanne kuin HUS:n alueella. Maailmalla yli 470 000 kuollutta. Suomessa 324. Miten käy maailman ja Suomen talouden? Nyt jo huomaa, kun vasta 2-3 kuukautta takana korona-arkea ja eristystä, että ihmisillä alkaa hajota pää. Mitä kun/jos tätä kestää pari vuotta? Mitä vaikutuksia tällä kaikella on pidemmällä tähtäimellä? Suomessa epidemia varsin hyvällä mallilla, mutta miten koronakriisimaiden hätä tulee heijastumaan meidän arkeen? Miten suojelen läheisiäni virukselta? Eristänkö itsenikin? Ottaisinko rokotteen, jos se tulisi otettavaksi? Velvoitettaisiinko minut? Milloin pääsen halaamaan seuraavan kerran ystävääni? Äitiäni? Isääni? Milloin ei tarvitse miettiä sitä, mihin olen koskenut, miten aukaisen hanan kotiin tullessa ja olenko pessyt käsiäni tarpeeksi kauan? Milloin voin olla ihmist...

Aloitin mielialalääkkeet uudestaan. Oloni on lääkkeen myötä helpottunut, mutta tunnen epäonnistuneeni. En kestänytkään elämää luomuna. Ensimmäisen kerran tutustuin mielialalääkkeisiin, kun hain neljä vuotta sitten itselleni apua terveysasemalta. Lääkäri suositteli minulle psykoterapiaan hakeutumista. Tiesimme matkan terapiatuolille kestävän vuoden, sain avukseni mielialalääkkeet. Otin lääkkeet vastaan ilolla, sillä olin erittäin ahdistunut. Mikä tahansa helpotus oli tervetullutta. Jännitti kertoa asiasta puolisolleni, mutta hän onneksi suhtautui lääkehoitoon myötämielisesti. Jännitti myös, miten psyykelääkeet vaikuttaisivat mieleeni. Luin tuoteselosteen. Naureskelin surkuhupaisesti. Ensimmäisillä viikoilla olo voisi olla levoton. Ahdistuneisuus ja masennus voi hetkellisesti pahentua. Itsemurha-ajatuksia voisi nousta pintaan. Keskittymiskyky ja ajoneuvon käyttö voisi heikentyä. Voisi tulla pahoinvointia, päänsärkyä, tukkoisuutta, ruokahaluttomuutta, seksuaalitoimintojen häiriöitä, n...

Maailma on sekaisin. Näin tämän tilanteen tulevaksi jo alkuvuodesta. Muut ovat tulleet ahdistuksessa jäljessä. Suurin osa ihmisistä ottaa asiat hetki kerrallaan. Minä otan kymmenen askelta edempänä. Tällä kertaa ennakkohuoleni osoittautui todeksi. Olen löytänyt koronasta monia hyviä puolia; ilmasto puhdistuu, etätyö kehittyy, saa omaa aikaa, perheellisillä mahdollisuus viettää enemmän aikaa perheensä kanssa, ihmiset pysähtyvät, keksivät luovia ratkaisuja, miettivät omaa arvomaailmaansa, tekevät enemmän yhteistyötä,... Mutta tilanne on myös ahdistava. Pelkään riskiryhmään kuuluvien läheisteni puolesta. Surettaa globaali paniikki ja ahdistuneisuus. Huolehdin sitä, että mitä sitten tapahtuu kun alkuhuuma koululaisilla kotiin jäämisestä laantuu? Eivät saa nähdä kavereita, tulee tylsää, alkaa masentaa ja ahdistaa? Entä yksinäiset ihmiset. Heillä ei ole mahdolllisuutta mennä nyt ryhmiin tapaamaan ihmisiä. Kuoleman portteja kolkuttelevat ikäihmiset eivät viimeisillä päivillään saa livenä ta...

Minulla on ollut koko ikäni pelko, jota en ymmärrä. Se saattaa tulla milloin vain, ja haitata senhetkistä oloani. Se muistuttaa hieman paniikkia, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut varsinaista paniikkikohtausta. Kun väkisin suuntaan ajatukseni pelon aikana toisaalle, se hiipuu hiljalleen noin 20 minuutissa. Asia jota pelkään on, että jokin asia menee rikki. Joo. Pienenä pelkäsin auton renkaiden pamahtavan, kun matkustimme mummolaan koko perheellä, auton ollessa täynnä tavaraa. Pelkäsin, että mummun kännykän kaijutin rupeaa särisemään, kun soittoääni soi niin lujalla. Laskeutuessamme lomakohteemme lentokentälle pelkäsin, että suhteessa koneeseen pienet renkaat paukahtavat. Lukioikäisenä pelkäsin, että koulun seinät murtuvat painavan oven rämähtäessä kiinni. Pelkäsin, että mökkimme laituri ei kestä koko perheemme painoa päiväkahvilla. Pelotti, että kaverin kirjahylly räsähtää painavien kirjojen vuoksi. Ihmisten käyttäessä piikkikorkokenkiä pelkäsin, että ohut korko napsahtaa poik...

Nyt me suomalaiset ollaan uuden äärellä, kun koronavirusaalto lähestyy maatamme. Toiset ovat optimistisia ja luottavaisia asian suhteen; olemme täällä turvassa hyvien turvatoimien ja terveydenhuollon takia. Toiset vaikuttavat olevan pessimistisiä tai esipaniikissa; hamstraavat FFP3-hengityssuojaimia, käsidesiä ja ruokaa koteihinsa. Laskin, että jos kaikki suomalaiset sairastuisivat koronaan, noin 187 665 ihmistä kuolisi (laskien 3,4% kuolleisuudesta). Kuitenkin hallitus on varautunut siihen, että pahimmassa tapauksessa 35% suomalaista voisi sairastua. Tämä tarkoittaisi noin 1,932 miljoonaa sairastunutta, joista kuolisi 65 683. Jos omassa lähipiirissä on 150 sukulaista, 52,5 sairastuisi ja 1,785 (1-2 sukulaista) kuolisi, näin karkeasti laskettua. Tässä vaiheessa kun joku mainitsee, että hei, vuosittain "perusinfluenssaankin" kuolee satoja ihmisiä, niin huomautan, että kuolleisuusprosentti perusinfluenssalla on 0,09% (Terveyskirjaston mukaan influenssaan sairastuu noin 10% ...

Jos elämää pysähtyy miettimään, se on aika yksinkertaista. Eletään, tehdään asioita, ratkotaan ongelmia, ollaan toisten kanssa, vaihdetaan ajatuksia, kasvetaan, opitaan, syödään, juodaan, käydään vessassa, tyydytetään tarpeitamme, nukumme. Otetaan hetki kerrallaan vastaan se, mikä tulee - eletään ja tunnetaan. Jossain vaiheessa kuollaan. Kuitenkin meillä on aivot, jotka haastavat välillä meitä. Minun aivoni haastaa minua joka päivä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa eläessäni. Olen mestari itsekritiikissä, ennakkoahdistelussa ja itseni pelottelussa. Mielikuvituksella ei ole rajoja kun miettii, mitä kaikkea voi sattua . Kun ajatukset muuttuvat totuuksiksi päässäni, ne muuttuvat huoliksi. Aiheutan tahattomasti ylimääräistä käsimystä itselleni. Joskus, vaikka kuinka yritän, en voi jättää itseäni rauhaan. On vaikea nauttia elämästä ja rauhoittua. Piinaavan ahdistuksen keskellä on vain elettävä ja siedettävä, yrittäen takoa itselle päähän, että tämä tunne menee joskus ohitse. Yrit...

Näin unta viime viikolla, että riitelin puolisoni kanssa. Suutuksissani laitoin puolisoni kenttään ja väänsin hänen naamaansa niin, että sattui. Tuli karmea syyllisyys. Herätessäni unesta huokaisin ääneen helpotuksesta, ettei se ollutkaan totta. Jäin miettimään näkemääni. Onko minulla patoutunutta vihaa, joka puskee uniini? Olen ollut viime päivinä ärtynyt. Mieleeni on tulvinut muistot yläasteelta ja lukiosta, jolloin olin erittäin vihainen ihmisille, elämälle ja koko maailmalle. Yläasteella jaoimme ystäväni kanssa elämäntuskaamme, ja aloimme vihata kaikkea. Saimme vihasta paljon voimaa, ja tunsimme olevamme muiden yläpuolella. Ihmiset olivat typeriä ja pahoja. Itsekkäitä! Vihasimme koko ihmiskuntaa. Ajattelimme, että ihmiset ovat kaiken pahan alku ja juuri; saisivat kuolla kaikki pois. Ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. Haluavat tieten tahtoen lisätä elämään kurjuutta, vaikka elämä on hankalaa jo muutenkin. Synnyttävät tänne lapsia kärsimään. Jos minulla olisi silloin ollut mahdol...

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. En ole antanut elämän vastoinkäymisten ja kolhujen vaikuttaa siihen, miten pärjään elämässä. Kaikki on ollut aina ulkopuolisin silmin hyvin, vaikka mieleni sopukoissa on ollut sotatanner. Henkinen piiska on heilunut ja väsyttänyt minua. Sitä suuremmalla syyllä olen ruoskinut vain lujempaa ja sumut silmissä talsinut eteenpäin. Koska kaikki on ollut ulkoisesti vallan mainiosti, olen saanut itseänikin huijattua, ettei minulla ole hätää. Koska pärjään ja etenen elämässä kuten muutkin ikätoverini, kaikki on hyvin. Ihmettelin suunnattomasti opiskeluaikoinani, miksi minua paleltaa ja tärisyttää vuoden ympäri, miksi palaverissa alkaa yhtäkkiä oksettaa, miksi säikähtelen helpommin kuin muut, ja miksi olen sitä ahdistuneempi, mitä lähempänä valmistumiseni häämötti. Minullahan on kaikki hyvin! Viimeisimmässä työharjoittelupaikassa törmäsin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut siitä. Mitä enemmän tästä otin ...

Minulla on intohimonani (ja paheenani) ahmia elämäntaito-oppaita ja -kirjoja tehden oppimistani asioista muistiinpanoja, yhteenvetoja, analyysejä ja suunnitelmia. Joskus luin niitä stressiin asti, ja tällöin terapeuttini kehoitti olemaan lukematta niitä jokin aikaa. No, eihän sitä taukoa kauaa kestänyt, kunnes huomasin taas olevani yksi self-help kirja kädessäni. Kuitenkin tämä pieni tauko teki hyvää. Se auttoi ajattelemaan, että mikäli lukemani kirja ei palauta minua vaan pikemminkin kuormittaa, ehkä kirjan lukuun ei ole sisäistä paloa. Ehkä on syytä tauottaa tai jättää kirja kesken. Otin paineita kirjan opeista ja vaadin itseltäni liikaa tehdä kirjan harjoitteita täydellisesti. Kuilu ihanneminän ja todellisen minän välillä kasvoi. Itseni kehittäminen oli kai liikaa silloiselle elämäntilanteelleni uuden työn ja vasta aloitetun psykoterapiaprosessin kynnyksellä. Tauko pisti minut myös miettimään, ketä varten kirjoja oikein luin. Halutessani vastauksia kysymyksiini tartuin Anna-Lii...

Ihmisellä on tarpeita. - Fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, sosiaalisuuden tarpeet, arvostuksen tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet (Maslowin tarvehierarkia). - Tarve välttää kipua sekä tarve kasvaa ja kehittyä ihmisenä (Frederick Herzbergin kaksifaktoriteoria). - Toimeentulotarpeet, liittymistarpeet ja kasvutarpeet (Alderferin ERG-teoria). - Suoriutumisen tarve, liittymisen tarve ja vallan tarve (McCellandin suoritusarvoteoria). Lähde:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarveteoria Meillä on myös tarve: - tulla ymmärretyksi, hyväksytyiksi, pidetyiksi, kunnioitetuiksi, kuulluksi ja kosketetuksi - kokea riittävyyttä, läheisyyttä, rakkautta, antamista ja saamista, aitoutta, vilpittömyyttä, rehellisyyttä, samanarvoisuutta, reiluutta, vapautta ja läsnäoloa - kokea pystyvyyttä ja onnistumisia, ottaa vastuuta - kokea luottamusta elämään, itseensä ja toisiin - saada tukea, tehdä yhteistyötä, kuulua joukkoon ja kokea yhteyttä - vaikuttua ja vaikuttaa, koskett...

Tieto siitä, että pitäisi välittömästi tehdä radikaaleja, globaaleja muutoksia, jotta voitaisiin hillitä ilmaston lämpenemistä niin, ettei se nouse kahta celsiusastetta, aiheuttaa minulle ilmastomasennusta. Koskaan ei ole puhuttu ilmastosta näin paljon kuin nykyään. Hairahtuu joskus tässä kuplassa miettimään, että maapallo pelastuu, koska ilmastotalkoot ovat käynnissä! Maailman varat hupenevat kuitenkin tänä päivänä loppuun aina vain nopeammin edellisvuoteen verrattuna. Olemme kuin valtava laiva, joka lipuu kohti edessä näkyvää karia, liian nopeasti ja varmasti. Muutokset ovat hitaita prosesseja, eikä meillä ole aikaa hitaisiin prosesseihin. Jos jotain on tehty kauan aikaa tietyllä tavalla, on hankala muuttaa tapoja; aloittaminen on vaikeaa, alkuinnostuksen lopahtamisen jälkeiseen uusiin tapoihin totuttelu vaatii jo enemmän tahdonvoimaa. Lipsahdukset ja sen jälkeinen taantuminen. Täytyy olla voimakas sisäinen syvämotivaatio, jotta pystyy tekemään elämänmittaisia muutoksia. Mistä ...

Toissapäivänä herätessäni tunsin pitkästä aikaa olevani ilonen. Alko kummastuttaa, mistä moinen tunne on putkahtanut. En löytänyt mitään erityistä syytä. Ihmettelin ääneen, ettei ahista mikään. Mikä minulla on? Rupesin miettimään, milloin tämä lähtee pois. Ilmaantuuko enää uudestaan? Tyyntä myrskyn edellä? Mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu? Huomasin, miten vaikea on nauttia hyvästä olosta, peläten heti menettäväni sen. Ajatukset suuntautuvat tuleviin vastoinkäymisiin uskoen, että selviydyn paremmin seuraavasta alamäestä, kun en nauti liikaa. Minulle ahdistus ja surumielisyys ovat tuttuja ja turvallisia tunteita. Tämmöinen harvinainen vieras oudoksuttaa ja hämmentää. Eilen hätäännyin, että olenko saamassa manian. Yritin rauhoittaa itseäni innostuneisuudesta ajattelemalla surullisia asioita. Helpotti. Kai se on luonnollista, että uuden äärellä ihminen alkaa pelätä. Ei osaa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Suojelumekanismit heräävät. Ilosta on tullut vuosien varrella minulle turvaton ol...

Terapeuttini puheista ymmärsin, että jos elämää ajattelee liian realistisesti, elämä muuttuu ahdistavammaksi. Minä puhuisin totuuden puolesta. Ajatella elämää juuri sellaisena kuin se on, ja löytää siitä elämälle suola. Tutkia elämää mahdollisimman teeskentelemättömästi, ja löytää aitoudesta merkitys. Kerran ystäväni kysyi porukkamme illanistujaisissa, miten paljon olen oma itseni kyseisessä seurassa. Mietin, olenko missään porukassa koskaan sataprosenttisesti oma itseni. Olenko itsellenikään aina rehellinen? Tiedänkö edes, mikä on Aito minä? Usein jonkinasteiselle roolin vetämiselle on paikkansa, esimerkiksi työhaastatteluissa tai asiakkaiden edessä. Erilaisia olemisen muotoja löytyy meistä jokaisesta; ollaan erilailla sukulaisten kanssa kuin hyvien ystävien seurassa. Mikäli oma oleminen tuntuu hyvältä kulloisellakin hetkellä, ehkä se on itselle hyväksi. Kuitenkin jos joutuu pinnistelemään ja esittämään jotain toista pitkään ja liikaa, voimat ehtyy. Ehkäpä lähimpien ystävien keskuud...

Rupesin pohtimaan, mikä minua estää elämästä. Mikä estää luottamasta, rauhoittumasta, rakastamasta. Poden maailmantuskaa. Vihaan elämää, koska: - ihmiset kokee herkemmin epämiellyttäviä asioita kuin miellyttäviä - yhteiskunta pyörii rahan ympärillä - ilmastonmuutos - ihmisyyden korostunut itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu - kapeakatseisuus, tietämättömyys - aivot ovat haastavat - useimpia asioita ei pysty kontrolloida - epävarmuus ja epätietoisuus --> pelko - kaikesta ihanasta joutuu jossain välissä luopumaan - ihmiset tekevät pahoja asioita tahallaan toisille - hyvä olo on muuttuva tila, eikä se kauaa kestä - hyvään tarvitaan paha - maailma ei ole oikeudenmukainen - koskaan ei ole hetkeä, jolloin kaikki olisi hyvin - vaikka miten hyvin elämää eläisi, saattaa kohdalle sattua onnettomuuksia, sairauksia ja katastrofeja - negatiivisuuden noidankehä on itseään toteuttava ennuste - lapsuudenkuplan puhkeaminen, kun tajuaa nuorena ja varhaisaikuisena, miten maailma oi...

Olen pitkään elänyt siinä uskossa, että tunteet ovat ne, joita pelkään eniten. Huomaankin juosseeni lujempaa karkuun ajatuksiani . Olen ollut melkoisella karkumatkalla. Ajatuksia tulee päivässä 50 000 - 80 000 kappaletta. Pidän pienen hiljaisen hetken kaikelle sille energialle ja ajalle, jonka olen tuhlannut. Tuntuu kummalliselta ja häpeälliseltä todeta, että pelkään ajatuksiani. Toisaalta, kun asiaa hieman pohdiskelee, ymmärrän itseäni: 1. Ihmisen aivot ovat jo valmiiksi syntyessään, evoluution muokkaamina, herkkiä havaitsemaan uhkia ja vaaroja, jotta ihminen pystyisi niiltä mahdollisimman hyvin suojautumaan. 2. Ikävät elämäntapahtumat ja traumat saavat ihmisen aivot muokkautumaan vielä herkemmiksi uhkien havaitsijoiksi. 3. Aivojen raportoidessa tarkkaan mahdollisia vaaroja ympäriltä, keho tuottaa stressihormoneita, mikä tuntuu ahdistavalta. 4. Pelko ja ahdistus tuntuvat epämiellyttäviltä. 5. Epämiellyttäviä tunteita ei halua kokea, joten niistä haluaa eroon. 6. Kun jostakin a...

Kaverini kysyi illanistujaisissa, mikä on elämän tarkoitus. Hetken mietittyäni vastasin: " Nauttia elämästä ." Kun kerran tänne on synnytty, eikö se ole sama ottaa kaikki irti? Myöhemmin ajatusta enemmän pohdiskeltuani tajusin, että mikäli nautinto on elämän päätavoitteena, riski epäonnistua on suuri. Neutraaleja ajanjaksoja ja kärsimystä on elämässä enemmän, joten elämä jäisi miinukselle. Mikä sitten voisi olla elämän tarkoitus? Jos etsii vastausta kysymykseen miksi on ylipäätään syntynyt tänne, voin vain vastata, että olemme seksuaalisen tarpeen tyydytyksen tulos tai vanhempien iloksi ja avuksi oleminen . Elämällä kuitenkin halutaan olevan väliä, ja sille halutaan etsiä suurempaa merkitystä. Joskus pienenä miettiessäni avaruutta ja sen äärettömyytä, tuntui hupsulta. Aivan kuin olisin leijaillut ilmassa, ja vähän pyörrytti. Saman tuntemuksen voin tavoittaa ajattelemalla, että on ollut noin yksi 300:sta miljoonasta siittiöstä, joka on läpäissyt äidin munasolun. Lottovoit...