Kesken

Olen miettinyt viime aikoina, missä on rakkaus. Kuinka paljon ihmiset pystyvät nyky-yhteiskunnassamme rakastamaan? On spekuloitu, että vain meillä ihmisillä olisi kyky rakastaa. Mutta onko meilläkään? Missä näet rakkautta? Mitä rakkaus on? Jos ihminen on liian peloissaan, hänen energiansa suuntautuu selviytymiseen. Traumat ja kivut hankaloittavat itsensä ja muiden kohtaamista. Etsimme ensisijaisesti turvaa ja tasapainoa. Sen jälkeen tulee rakastaminen. Kuinka turvassa tällä hetkellä olemme? Peloissamme käytämme aggressiota ja defenssejä. Olemme puolustuskannalla, asetamme toisten eteen muureja suojellaksemme itseämme. Rakkauteen tarvitaan joustavuutta, rauhoittumista, hyväksymistä, epätäydellisyyden sietämistä, myötätuntoa, kunnioitusta, luottamista, kohtaamisen taitoja, rohkeutta, valintaa ja kykyä palata aina uudelleen ja uudelleen turvan tilaan. Rakkaus on vaikea laji. Kuka osaa? Vaaditaanko ihmiseltä mahdottomia? Jokaisella olisi vastuu huolehtia itsestä ja toisista. Mutta mitä sit...

Vaikka korona-arkea on menty vasta vajaa vuosi, ihmisten psyykeet eivät tahdo kestää. Yhä useampi ihminen uupuu, masentuu, ahdistuu, tantuu. On pelkoa omasta ja läheisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Päivittäin yhä useammat saavat testistä positiivisen tuloksen. Kuolemanpelko on läsnä. Yhä useampi suomalainenkin alkaa tuntea ihmisen, joka on koronan vuoksi joutunut osastolle hoitoon hengityskoneeseen. Yhä useampi tuntee ihmisen, joka on menehtynyt tautiin.  Eilen ajaessani autoa katselin vastaantulevia autoilijoita. Jotkut olivat maskit päällä. Maskittomat olivat apaattisen ja väsyneen näköisiä. Yksi hakkasi päätä rattiin.  Ihmisten sietokyky alkaa jo tässä vaiheessa pandemiaa olla reunalla. Virusmuunnokset ovat hyvää vauhtia kehittymässä. Suomessa tilanne ei ole helpottumaan päin. Korona voi olla täällä jäädäkseen, kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuudelta odottaa. Epävarmuus ahdistaa. Vaikka suurin osa selviäisi taudista, osa joutuu kamppailemaan taudin jälkivaikutusten ka...

Yritän nauttia. En pysty. Huomaan, että joka hetki joku osa kehostani on jännityksessä. Usein se on nilkka, ranne, hartia tai sisäreisi. Aivan kuin en antaisi itseni olla täysin rentona. Joka hetki voi tapahtua mitä vain. Ärsyttää. Mitä nautinto on? Nauttiiko ihmiset usein? Milloin olen viimeksi nauttinut? Voin tuntea tyytyväisyyttä siellä täällä. Lyhyen, ohimenevän hetken; onnistuneen aamukahvin siemailu, helpotus ahdistuksen hellittäessä, ystävää halatessa, nousuhumalassa, nauraessa, viikonlopun alkaessa. Mutta sitä en muista, milloin olisin uppoutunut nautinnon vietäväksi. Jokaista hetkeäni varjostaa harmaa surun verho ja kihelmöivä pelko. Kokoajan alitajunnastani viestitään, ettei kaikki ole hyvin, tai ei tule kohta olemaan. Toisten seurassa nauttimisessa on omat haasteensa. Pelko ja suru saattavat hetkiksi väistyä, mutta tilanteita varjostaa häpeä. Saan itseni kiinni itsetarkkailusta: "Vaikutanko oudolta?", "Sanoinko liian häiritsevän vitsin?", "Lo...

Aloitin mielialalääkkeet uudestaan. Oloni on lääkkeen myötä helpottunut, mutta tunnen epäonnistuneeni. En kestänytkään elämää luomuna. Ensimmäisen kerran tutustuin mielialalääkkeisiin, kun hain neljä vuotta sitten itselleni apua terveysasemalta. Lääkäri suositteli minulle psykoterapiaan hakeutumista. Tiesimme matkan terapiatuolille kestävän vuoden, sain avukseni mielialalääkkeet. Otin lääkkeet vastaan ilolla, sillä olin erittäin ahdistunut. Mikä tahansa helpotus oli tervetullutta. Jännitti kertoa asiasta puolisolleni, mutta hän onneksi suhtautui lääkehoitoon myötämielisesti. Jännitti myös, miten psyykelääkeet vaikuttaisivat mieleeni. Luin tuoteselosteen. Naureskelin surkuhupaisesti. Ensimmäisillä viikoilla olo voisi olla levoton. Ahdistuneisuus ja masennus voi hetkellisesti pahentua. Itsemurha-ajatuksia voisi nousta pintaan. Keskittymiskyky ja ajoneuvon käyttö voisi heikentyä. Voisi tulla pahoinvointia, päänsärkyä, tukkoisuutta, ruokahaluttomuutta, seksuaalitoimintojen häiriöitä, n...

Tieto siitä, että pitäisi välittömästi tehdä radikaaleja, globaaleja muutoksia, jotta voitaisiin hillitä ilmaston lämpenemistä niin, ettei se nouse kahta celsiusastetta, aiheuttaa minulle ilmastomasennusta. Koskaan ei ole puhuttu ilmastosta näin paljon kuin nykyään. Hairahtuu joskus tässä kuplassa miettimään, että maapallo pelastuu, koska ilmastotalkoot ovat käynnissä! Maailman varat hupenevat kuitenkin tänä päivänä loppuun aina vain nopeammin edellisvuoteen verrattuna. Olemme kuin valtava laiva, joka lipuu kohti edessä näkyvää karia, liian nopeasti ja varmasti. Muutokset ovat hitaita prosesseja, eikä meillä ole aikaa hitaisiin prosesseihin. Jos jotain on tehty kauan aikaa tietyllä tavalla, on hankala muuttaa tapoja; aloittaminen on vaikeaa, alkuinnostuksen lopahtamisen jälkeiseen uusiin tapoihin totuttelu vaatii jo enemmän tahdonvoimaa. Lipsahdukset ja sen jälkeinen taantuminen. Täytyy olla voimakas sisäinen syvämotivaatio, jotta pystyy tekemään elämänmittaisia muutoksia. Mistä ...