Kesken

Mitä jos olisikin rebel ja nauttisi elämästä. Tekisi 60 tai 80% työaikaa. Miksi? Jotta voisin paremmin nauttia vapaa-ajasta, kun en olisi niin stressissä ja väsynyt. Tämä menee väärin. Jos haluaa voida hyvin, ei saa työstä sitä palkkaa mitä ansaitsisi. Kokonaisen leivän saa, jos valitsee olla väsynyt ja tyytymätön. Tehdä töitä n. 40h/vko ja viettää väsynyttä vapaa-aikaa 25h/arkipäivät. Viikonloput palautua töistä, jotta jaksaa palvella yhteiskuntaa seuraavat 40h.  Hermostomme on globaalisti ylikuormittunut. Väsyneenä ajattelumme kaventuu ja teemme lyhytnäköisiä ratkaisuja. Teemme enemmän virheitä muisti- ja keskittymiskyvyn haasteiden kanssa. Tietotulva ja keskeytykset ruokkii aivojen halua keskeyttää itse itsensä. Tylsyydessä ahdistumme ja syyllistymme. Noidankehät pyörii oravanpyörässä. Olemme vaipumassa uupumuksen suppilossa yhä alemmas. Olemme luovuttamassa. Kukaan ei tule sanomaan, että hei, nyt teet tarpeeksi, älä tee enempää. Se ei kannata. Aivopöhnässä on hankala tehdä muut...

Olen pitkään elänyt siinä uskossa, että tunteet ovat ne, joita pelkään eniten. Huomaankin juosseeni lujempaa karkuun ajatuksiani . Olen ollut melkoisella karkumatkalla. Ajatuksia tulee päivässä 50 000 - 80 000 kappaletta. Pidän pienen hiljaisen hetken kaikelle sille energialle ja ajalle, jonka olen tuhlannut. Tuntuu kummalliselta ja häpeälliseltä todeta, että pelkään ajatuksiani. Toisaalta, kun asiaa hieman pohdiskelee, ymmärrän itseäni: 1. Ihmisen aivot ovat jo valmiiksi syntyessään, evoluution muokkaamina, herkkiä havaitsemaan uhkia ja vaaroja, jotta ihminen pystyisi niiltä mahdollisimman hyvin suojautumaan. 2. Ikävät elämäntapahtumat ja traumat saavat ihmisen aivot muokkautumaan vielä herkemmiksi uhkien havaitsijoiksi. 3. Aivojen raportoidessa tarkkaan mahdollisia vaaroja ympäriltä, keho tuottaa stressihormoneita, mikä tuntuu ahdistavalta. 4. Pelko ja ahdistus tuntuvat epämiellyttäviltä. 5. Epämiellyttäviä tunteita ei halua kokea, joten niistä haluaa eroon. 6. Kun jostakin a...

Tiedätkö sen tunteen, kun pitkään on mennyt tasaisesti ja kohtuullisen hyvin arki. Elämä soljuu omalla painollaan. Tuntuu jopa ihan hyvältä elämä. Sitten mieleen kantautuu huoliajatuksia. Entä jos tämä hyvä elämänvaihe menee ohitse? Mitä huolia joudun kohtaamaan? Alkaa hyvän keskellä pelottaa. Sitten muistat, mikä on aikaisemmin auttanut huoliin, ja alat puuhailemaan sen parissa. Huomaat, ettei sekään auta. Itsepintaiset murheet tuntuvat pysyttelevän edelleen mielessä. Pysähdyt ja mietit, olisiko parempi itsemyötätuntoisesti auttaa itseä, ja suunnata huomio jonnekin muualle. Kuitenkin huolet edelleen sykkivät jossain taustalla, sydämen pamppailu ei jätä rauhaan. Ajattelet; ehkä sittenkin on parempi, jos pysähtyy omien ajatusten ja tunteiden äärelle karkuun juoksematta. Vaikka tuntuu epämiellyttävältä, istut olojesi kanssa mahdollisimman hyväksyvästi. Helpottaa ehkä jonkin verran. Pystyt nukahtamaan. Aamulla tuntuu paremmalta, eikä töissä tai koulussa murheet niin valtaa mielen, kun on ...