Haluan v*tt***t*a
Aamulla luin uutisen, joka toi mieleen "toksinen maskuliinisuus" sanaparren, jota paljon nykypäivänä viljellään. Sisuunnuin. Miksi toksisesta feminiinisyydestä ei puhuta yhtä paljon! Halusin kirjoittaa aiheesta, mutta siitä olikin yllättävän paljon kirjoitettu. Turhauduin. Olisin halunnut oikein kunnolla "kettuuntua", jotta olisin saanut ponneikkuutta kirjoittaa blogia taas. Korona-arjessani menee liiankin hyvin. Jotkut masentuvat ja ahdistuvat keväällä, kun huomaa muiden virkistyvän, sosialistuvan ja innostuvan. Minä kuulun porukkaan, joka vahvistuu pandemia-ajasta. Minulla menee toisin sanottuna paremmin kuin koskaan. Voin hyvällä omatunnolla sanoa läheisille, että ei, en voi tulla koska korona. Voin piiloutua maskin taakse. Kiiltävä nenäni ei häiritse. Ihmiset liikkuvat vähemmän. Etäasiointimahdollisuudet kasvavat. Saan enemmän omaa aikaa. Voin hyvällä omatunnolla lymytä kämpillä. Ihmiset ajautuvat kriisiin ja pistävät arvonsa järjestykseen. Jokaiselle on tullut