Kesken

Yritän nauttia. En pysty. Huomaan, että joka hetki joku osa kehostani on jännityksessä. Usein se on nilkka, ranne, hartia tai sisäreisi. Aivan kuin en antaisi itseni olla täysin rentona. Joka hetki voi tapahtua mitä vain. Ärsyttää. Mitä nautinto on? Nauttiiko ihmiset usein? Milloin olen viimeksi nauttinut? Voin tuntea tyytyväisyyttä siellä täällä. Lyhyen, ohimenevän hetken; onnistuneen aamukahvin siemailu, helpotus ahdistuksen hellittäessä, ystävää halatessa, nousuhumalassa, nauraessa, viikonlopun alkaessa. Mutta sitä en muista, milloin olisin uppoutunut nautinnon vietäväksi. Jokaista hetkeäni varjostaa harmaa surun verho ja kihelmöivä pelko. Kokoajan alitajunnastani viestitään, ettei kaikki ole hyvin, tai ei tule kohta olemaan. Toisten seurassa nauttimisessa on omat haasteensa. Pelko ja suru saattavat hetkiksi väistyä, mutta tilanteita varjostaa häpeä. Saan itseni kiinni itsetarkkailusta: "Vaikutanko oudolta?", "Sanoinko liian häiritsevän vitsin?", "Lo...

Kaverini kysyi illanistujaisissa, mikä on elämän tarkoitus. Hetken mietittyäni vastasin: " Nauttia elämästä ." Kun kerran tänne on synnytty, eikö se ole sama ottaa kaikki irti? Myöhemmin ajatusta enemmän pohdiskeltuani tajusin, että mikäli nautinto on elämän päätavoitteena, riski epäonnistua on suuri. Neutraaleja ajanjaksoja ja kärsimystä on elämässä enemmän, joten elämä jäisi miinukselle. Mikä sitten voisi olla elämän tarkoitus? Jos etsii vastausta kysymykseen miksi on ylipäätään syntynyt tänne, voin vain vastata, että olemme seksuaalisen tarpeen tyydytyksen tulos tai vanhempien iloksi ja avuksi oleminen . Elämällä kuitenkin halutaan olevan väliä, ja sille halutaan etsiä suurempaa merkitystä. Joskus pienenä miettiessäni avaruutta ja sen äärettömyytä, tuntui hupsulta. Aivan kuin olisin leijaillut ilmassa, ja vähän pyörrytti. Saman tuntemuksen voin tavoittaa ajattelemalla, että on ollut noin yksi 300:sta miljoonasta siittiöstä, joka on läpäissyt äidin munasolun. Lottovoit...