Kesken

Olen lukenut Leahy Robert L:n kirjaa Älä huoli - Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta , ja voin suositella tätä ihan joka ikiselle huolestuneille ja siitä kiinnostuneille. En ole päässyt aivan kirjan loppuunkaan vielä, mutta olen jo tässä vaiheessa saanut miljoona oivallusta. Oivallusten, pohdintojen ja itsetutkiskelun kautta olen löytänyt ahdistuneisuuttani ylläpitäviä noidankehiä. Näitä mielen viheliäisiä syy-seuraussuhteita, jotka kasvattavat ahdistuneisuuttani kierros kierrokselta. Alla esimerkki. Tilanne: Olen ongelmanratkaisun edessä. Torjun mieleen tulevat ratkaisuehdotukset, sillä ne ei eivät ole täydellisiä. Asiat junnaavat paikoillaan. Huolestun. --> Koska olen oppinut, etten pärjää voimakkaan ahdistukseni kanssa, alan kontrolloida sitä. Todellisuudessa tunteiden hallitseminen on mahdotonta, joten ahdistun lisää. --> Pidän itseni kiireisenä vältelläkseni epämiellyttäviä tunteita. Stressaannun. --> Stressaantuneena alan p...

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. En ole antanut elämän vastoinkäymisten ja kolhujen vaikuttaa siihen, miten pärjään elämässä. Kaikki on ollut aina ulkopuolisin silmin hyvin, vaikka mieleni sopukoissa on ollut sotatanner. Henkinen piiska on heilunut ja väsyttänyt minua. Sitä suuremmalla syyllä olen ruoskinut vain lujempaa ja sumut silmissä talsinut eteenpäin. Koska kaikki on ollut ulkoisesti vallan mainiosti, olen saanut itseänikin huijattua, ettei minulla ole hätää. Koska pärjään ja etenen elämässä kuten muutkin ikätoverini, kaikki on hyvin. Ihmettelin suunnattomasti opiskeluaikoinani, miksi minua paleltaa ja tärisyttää vuoden ympäri, miksi palaverissa alkaa yhtäkkiä oksettaa, miksi säikähtelen helpommin kuin muut, ja miksi olen sitä ahdistuneempi, mitä lähempänä valmistumiseni häämötti. Minullahan on kaikki hyvin! Viimeisimmässä työharjoittelupaikassa törmäsin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut siitä. Mitä enemmän tästä otin ...

Minulla on intohimonani (ja paheenani) ahmia elämäntaito-oppaita ja -kirjoja tehden oppimistani asioista muistiinpanoja, yhteenvetoja, analyysejä ja suunnitelmia. Joskus luin niitä stressiin asti, ja tällöin terapeuttini kehoitti olemaan lukematta niitä jokin aikaa. No, eihän sitä taukoa kauaa kestänyt, kunnes huomasin taas olevani yksi self-help kirja kädessäni. Kuitenkin tämä pieni tauko teki hyvää. Se auttoi ajattelemaan, että mikäli lukemani kirja ei palauta minua vaan pikemminkin kuormittaa, ehkä kirjan lukuun ei ole sisäistä paloa. Ehkä on syytä tauottaa tai jättää kirja kesken. Otin paineita kirjan opeista ja vaadin itseltäni liikaa tehdä kirjan harjoitteita täydellisesti. Kuilu ihanneminän ja todellisen minän välillä kasvoi. Itseni kehittäminen oli kai liikaa silloiselle elämäntilanteelleni uuden työn ja vasta aloitetun psykoterapiaprosessin kynnyksellä. Tauko pisti minut myös miettimään, ketä varten kirjoja oikein luin. Halutessani vastauksia kysymyksiini tartuin Anna-Lii...