Kesken

Terapeuttini puheista ymmärsin, että jos elämää ajattelee liian realistisesti, elämä muuttuu ahdistavammaksi. Minä puhuisin totuuden puolesta. Ajatella elämää juuri sellaisena kuin se on, ja löytää siitä elämälle suola. Tutkia elämää mahdollisimman teeskentelemättömästi, ja löytää aitoudesta merkitys. Kerran ystäväni kysyi porukkamme illanistujaisissa, miten paljon olen oma itseni kyseisessä seurassa. Mietin, olenko missään porukassa koskaan sataprosenttisesti oma itseni. Olenko itsellenikään aina rehellinen? Tiedänkö edes, mikä on Aito minä? Usein jonkinasteiselle roolin vetämiselle on paikkansa, esimerkiksi työhaastatteluissa tai asiakkaiden edessä. Erilaisia olemisen muotoja löytyy meistä jokaisesta; ollaan erilailla sukulaisten kanssa kuin hyvien ystävien seurassa. Mikäli oma oleminen tuntuu hyvältä kulloisellakin hetkellä, ehkä se on itselle hyväksi. Kuitenkin jos joutuu pinnistelemään ja esittämään jotain toista pitkään ja liikaa, voimat ehtyy. Ehkäpä lähimpien ystävien keskuud...

Rupesin pohtimaan, mikä minua estää elämästä. Mikä estää luottamasta, rauhoittumasta, rakastamasta. Poden maailmantuskaa. Vihaan elämää, koska: - ihmiset kokee herkemmin epämiellyttäviä asioita kuin miellyttäviä - yhteiskunta pyörii rahan ympärillä - ilmastonmuutos - ihmisyyden korostunut itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu - kapeakatseisuus, tietämättömyys - aivot ovat haastavat - useimpia asioita ei pysty kontrolloida - epävarmuus ja epätietoisuus --> pelko - kaikesta ihanasta joutuu jossain välissä luopumaan - ihmiset tekevät pahoja asioita tahallaan toisille - hyvä olo on muuttuva tila, eikä se kauaa kestä - hyvään tarvitaan paha - maailma ei ole oikeudenmukainen - koskaan ei ole hetkeä, jolloin kaikki olisi hyvin - vaikka miten hyvin elämää eläisi, saattaa kohdalle sattua onnettomuuksia, sairauksia ja katastrofeja - negatiivisuuden noidankehä on itseään toteuttava ennuste - lapsuudenkuplan puhkeaminen, kun tajuaa nuorena ja varhaisaikuisena, miten maailma oi...