Maailmantuska

Rupesin pohtimaan, mikä minua estää elämästä. Mikä estää luottamasta, rauhoittumasta, rakastamasta. Taitanee olla maailmantuska. Viha elämää kohtaan. Mistä se oikein kumpuaa?

Aloin listaamaan asioita, jotka ylläpitävät vihaani. Listaan kertyi helposti paljon asioita, joista tärkeimmät ovat:
- epämiellyttävien tunteiden kokeminen useammin kuin miellyttävien
- yhteiskunta pyörii rahan ympärillä, mistä tulee monia ongelmia
- ilmastonmuutos ihmisten aiheuttamana
- ihmisten korostunut itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu
- kapeakatseisuus, tietämättömyys
- aivot ovat haastavat
- moniakaan asioita ei pysty kontrolloimaan
- epävarmuus ja epätietoisuus nostattaa pelkoa
- kaikesta ihanasta joutuu jossain välissä luopumaan
- ihmiset tekevät pahoja asioita tahallaan toisille
- hyvä olo on muuttuva tila, eikä se kauaa kestä
- hyvään tarvitaan paha
- koskaan ei ole hetkeä, jolloin kaikki olisi hyvin
- vaikka miten hyvin elämää eläisi, saattaa kohdalle sattua onnettomuuksia, sairauksia ja katastrofeja
- negatiivisuuden noidankehä; itseään toteuttava ennuste
- lapsuudenkuplan puhkeaminen, kun tajuaa nuorena ja varhaisaikuisena, miten maailma oikeasti pyörii
- tieto lisää tuskaa, mutta tietämättömyys voi kääntyä itseä vastaan
- maailma on täynnä ristiriitaisuuksia
- asiat eivät mene, miten itse haluaisi, ja joutuu pettymään monta kertaa elämän aikana
- vaikka vanhemmat yrittäisivät tehdä kaikkensa lapsensa parhaaksi, syntyy tunnelukkoja ja traumoja
- ikävistä kokemuksista on vaikea päästä yli
- ihmisten aivot ovat evoluution myötä negatiivisuuteen kallellaan - havaitsemaan uhkia ja vaaroja
- elämässä saattaa sattua korjaantumattomia väärinkäsityksiä
- epäaitous ja -luonnollisuus
- usein kielletty tai epäterveellinen on hyvää ja kiehtovaa
- lähes pakottava tarve etsiä nautintoa elämältä - johtaa usein lyhytnäköisiin ratkaisuihin
- korruptio ja hyvävelijärjestöt
- epätoivo

Se, että kaikki yllä mainitut asiat kuuluvat elämään.

Aloin seuraavaksi pohtia, mitä hyvää elämästä löytyy. Ilman hyvää ei voi olla pahaa. Hyvää elämässä on: huumori, ihmisten myötätunto, myötätuntoiset teot, elämykset, miellyttävät tunteet, yllätykset, lohtu, kiitollisuutta nostattavat asiat, toivo, armollisuus, elämisen arvoinen elämä ja yhdessä tekemisen voima. Lisäksi löysin jokaiselle listassani oleville asioille jotenkin yllättäen vastinparit, joissa on positiivinen väre. Esimerkiksi "Asiat eivät mene, miten itse haluaisi" vastapari voisi olla "Monikin asia on mennyt juuri niinkuin olen halunnutkin". "Aivot ovat haastavat" --> "Ihmiset nauttivat haasteista." Epämiellyttävät tunteet tuovat meille tietoa siitä, mikä on meille tärkeää, ja mitä välttäen pysyy hengissä. Epätietoisuus antaa elämälle suolan.

Lyhykäisyydessään voisi todeta, että elämä on sarja erilaisia kokemuksia. Mikäli elämässä on enemmän epämiellyttäviä kokemuksia, elämän kokee negatiivisemmaksi, ja toisin päin.

Vaikka vihaa tuottavia asioita on selkeästi enemmän kuin luottamusta tuottavat koen, että elämäni on mielestäni aivan hyvä. Silti koen maailmantuskaa. Mitä se sitten oikeastaan on? Miten maailman voi kokea tuskallisena, jos itsellään on kaikki ihan hyvin?

Maailmantuska. Jotenkin tästä tulee mieleen sellainen yhteiskunnallinen murhe. Kun kaikki ei ole hyvin valtakunnassa. Tuskan kokeminen maailman tilannetta kohtaan. Ensimmäisenä mieleeni tulevat maailmalla tapahtuvat onnettomuudet, terroriteot, epidemiat ja katastrofit sekä historiassa tapahtuneet hirmuteot. Lisäksi mieltäni usein painaa ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulevaisuudessa voi vain arvailla. Se on jossain kauempana tuolla, seuraavien sukupolvien arjen murheena. Sitä yritän teoillani, tietojeni ja voimavarojeni mukaan ehkäistä parhaani mukaan. Mutta kaikkihan me vain ihmisiä ollaan. Itsekkäitä, nautinnonhakuisia. Kuitenkin myötätuntoisia. Mitä sitä enempää voisi odottaa? Maailmalla tapahtuvat tai tapahtuneet kauheudet eivät kosketa suoranaisesti arkeani. Tottakai tunnetasolla saatan kokea pelkoa ja surua, mutta pian ne laimenevat kiireisen suomalaisen arjen keskellä. Ja hyvä niin, eikö niin?

Jotkut kokevat enemmän maailmantuskaa kuin toiset. Olen niitä ihmisiä, jotka kokevat sitä usein. Ne, jotka eivät koe, pystyvät kai pitämään huonot uutiset kauempana tunne-elämästään. Niille asioille, joille ei mitään voi itse tehdä, ei tarvitse murehtiakaan. Ihailen tällaista mentaliteettia. Kunpa minäkin pystyisin. Elämä olisi helpompaa ja mukavampaa elää. Sitähän me toivomme.

Olen ajatellut, että maailmantuskani syy ovat ihmiset; ihmisten perusluonne ja itsekkyys.

En usko, että puhdasta altruismia on olemassa. Meillä on itsekkyyden lisäksi myötätuntoa, ja me saamme toisten auttamisesta nautintoa. Ihmiset tekevät hyviä tekoja itsensä kautta. Jos sinä elät toisia auttaen, itsesi unohtaen ja kärsimystä tuntien, kannattaa pysähtyä pohtimaan miksi ihmeessä.

Toisaalta, onko siinä mitään väärää, että ihmiset ovat itsekkäitä? Sehän on hengissä säilymisen ehto. Onko se väärin? Jos meistä jokainen huolehtisi itsestään, eikö me oltaisi sitten kaikki kunnossa, ja maailma olisi ok? Hakeutuisimme yksinäisyyteen kun tarvitsisimme omaa aikaa. Lähestyisimme ystäviä ja sukulaisia kun tarvitsisimme seuraa. Pitäisimme hyvinvoinnistamme huolta, kaikkinensa. Etsisimme omat arvomme ja pyrkisimme elämään niiden mukaan. Antaisimme apua tarvittaessa, hakea sitä myös tarpeen tullen itselle. Jos näin voisimme itsekkäästi parantaa maailman tilaa, onko itsekkyys sittenkään niin huono juttu? Yhteinen hyvä on myös hyvä yksilölle ja toisin päin.

Ehkä vaikein elämässä ei olekaan hyväksyä ihmisen itsekkyys, vaan se, miten maailma kaikkinensa rullaa eteenpäin. Lähtökohdat olisi ihan hyvät, jos vain osaisimme käyttää resurssejamme oikein.

Toteutus vain kusee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä ihmeen ilo?

Toivo lapsettomuudesta

Ymmärryksestä