Kesken

Vaikka korona-arkea on menty vasta vajaa vuosi, ihmisten psyykeet eivät tahdo kestää. Yhä useampi ihminen uupuu, masentuu, ahdistuu, tantuu. On pelkoa omasta ja läheisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Päivittäin yhä useammat saavat testistä positiivisen tuloksen. Kuolemanpelko on läsnä. Yhä useampi suomalainenkin alkaa tuntea ihmisen, joka on koronan vuoksi joutunut osastolle hoitoon hengityskoneeseen. Yhä useampi tuntee ihmisen, joka on menehtynyt tautiin.  Eilen ajaessani autoa katselin vastaantulevia autoilijoita. Jotkut olivat maskit päällä. Maskittomat olivat apaattisen ja väsyneen näköisiä. Yksi hakkasi päätä rattiin.  Ihmisten sietokyky alkaa jo tässä vaiheessa pandemiaa olla reunalla. Virusmuunnokset ovat hyvää vauhtia kehittymässä. Suomessa tilanne ei ole helpottumaan päin. Korona voi olla täällä jäädäkseen, kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuudelta odottaa. Epävarmuus ahdistaa. Vaikka suurin osa selviäisi taudista, osa joutuu kamppailemaan taudin jälkivaikutusten ka...

Mitä jos olisikin rebel ja nauttisi elämästä. Tekisi 60 tai 80% työaikaa. Miksi? Jotta voisin paremmin nauttia vapaa-ajasta, kun en olisi niin stressissä ja väsynyt. Tämä menee väärin. Jos haluaa voida hyvin, ei saa työstä sitä palkkaa mitä ansaitsisi. Kokonaisen leivän saa, jos valitsee olla väsynyt ja tyytymätön. Tehdä töitä n. 40h/vko ja viettää väsynyttä vapaa-aikaa 25h/arkipäivät. Viikonloput palautua töistä, jotta jaksaa palvella yhteiskuntaa seuraavat 40h.  Hermostomme on globaalisti ylikuormittunut. Väsyneenä ajattelumme kaventuu ja teemme lyhytnäköisiä ratkaisuja. Teemme enemmän virheitä muisti- ja keskittymiskyvyn haasteiden kanssa. Tietotulva ja keskeytykset ruokkii aivojen halua keskeyttää itse itsensä. Tylsyydessä ahdistumme ja syyllistymme. Noidankehät pyörii oravanpyörässä. Olemme vaipumassa uupumuksen suppilossa yhä alemmas. Olemme luovuttamassa. Kukaan ei tule sanomaan, että hei, nyt teet tarpeeksi, älä tee enempää. Se ei kannata. Aivopöhnässä on hankala tehdä muut...