Vastenmielinen elämä

Ihmisellä on tarpeita.

- Fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, sosiaalisuuden tarpeet, arvostuksen tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet (Maslowin tarvehierarkia).
- Tarve välttää kipua sekä tarve kasvaa ja kehittyä ihmisenä (Frederick Herzbergin kaksifaktoriteoria).
- Toimeentulotarpeet, liittymistarpeet ja kasvutarpeet (Alderferin ERG-teoria).
- Suoriutumisen tarve, liittymisen tarve ja vallan tarve (McCellandin suoritusarvoteoria).
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarveteoria

Meillä on myös tarve:
- tulla ymmärretyksi, hyväksytyiksi, pidetyiksi, kunnioitetuiksi, kuulluksi ja kosketetuksi
- kokea riittävyyttä, läheisyyttä, rakkautta, antamista ja saamista, aitoutta, vilpittömyyttä, rehellisyyttä, samanarvoisuutta, reiluutta, vapautta ja läsnäoloa
- kokea pystyvyyttä ja onnistumisia, ottaa vastuuta
- kokea luottamusta elämään, itseensä ja toisiin
- saada tukea, tehdä yhteistyötä, kuulua joukkoon ja kokea yhteyttä
- vaikuttua ja vaikuttaa, koskettaa, innostua, leikkiä, luoda, keksiä uutta ja omaa
- nauttia kehollisuudesta, elämästä, toisista ihmisistä ja toiminnasta
- surra itselleen sopivalla tavalla
- kokea lohtua, kauneutta ja tasapainoa
- levätä ja tehdä
- saada vaihtelua
- saada omaa tilaa ja itsenäisyyttä
- osoittaa ja vastaanottaa kiitollisuutta
- pitää huolta kehosta, terveydestä ja turvallisuudesta, voida hyvin ja kokea eheyttä
- ilmaista itseään ja seksuaalisuuttaan
- oppia uutta, kehittyä
- pystyä ennakoimaan tulevaa, ymmärtää elämää
- järjestellä ja ylläpitää harmoniaa, kokea rauhaa ja merkitystä elämään
Lähde: Jääskinen, A-M. & Pelliccioni, S. 2017. Mitä sä rageet? - Tunteita sikanolosta sairaan siistiin. 

Vaaditaan melko paljon, sanoisiko. Meitä on hankala miellyttää. Kun jotain saamme, haluamme lisää. Olemme kyltymättömiä, milloinkaan ei ole tarpeeksi hyvä. Elämä tuntuu helposti näiden tarpeiden tyydyttämisyritysten yhteydessä vastenmieliseltä, kun aina joku voisi olla paremmin.

Eikö sitä ole tutkittu, että 2-3 vuoden jälkeen lottovoitosta ihminen on samalla tasolla onnellisuudessa kuin ennen voittoa, tai jopa onnettomampi. Totumme nopeasti muuttuviin olotiloihin, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Kun jotain saa, siitä tulee itsestäänselvyys, ja alkaa haluta enemmän.

Ihmiset on kai rakennettu haluaviksi, tavoitteellisiksi, alati kehittyviksi. Ellei meillä olisi tarve kehittyä ja haluta aina enemmän, tuskin olisimme ravintoketjun huipulla. Nautimme sopivista haasteista, tavoitteiden toteutumisesta ja niiden eteen sopivasti ponnisteluista.

Tasapainottelemme liian ja liian vähän välillä etsien kultaista keskitietä. Elämä ei ole täydellistä, aina on jotain korjattavaa. Mitä paremmin menee, sitä pienemmistä asioista valitamme. Aina on jotain, mistä valittaa; valitamme sitten ruuan riittämättömyydestä taikka säästä. Aina voisi olla paremmin.

Mitä tapahtuisi olotilassa, jossa olisi tyytyväinen aivan kaikkeen, sataprosenttisesti? Johtaisiko täydellinen elämä pelkkään harmoniaan ja nautintoon?

Elämällä on ristiriitaisuutensa. Ilman iloa ei ole surua. Ilman surua ei ole iloa. Jos kaikki olisi tasapaksua, mikään ei tuntuisi miltään. Jatkuvasta ilosta tulisi normaalitila, jolloin aikaisempi ilo muuttuisi neutraaliksi. Olisiko täydellinen elämä sitten flekmaattista?

On miltei vastenmielistä, että miellyttäviin tunteisiin tarvitaan aina vastapareiksi epämiellyttäviä tunteita. Kaikki villeimmätkin unelmat saavuttaneena olisi henkisesti ja fyysisesti kipeitä päiviä. Ehkä silloin kuitenkin kipeitä päiviä olisi vähemmän...?

Kuitenkaan ihminen ei voi toteuttaa kaikkia villeimpiä unelmiaan. Jos sinulla on ollut niin hyvä tuuri, että olet saavuttanut viisi vuotta sitten tehdyn unelmakarttasi kaikki asiat, todennäköisesti sinulla on jo uusia unelmia ja elämän kehittämiskohteita tiedossa, joiden eteen haluat tehdä töitä.

Mikäli sinut on tyydytetty fyysisiltä välttämättömiltä tarpeilta ja olet turvassa ilman fyysistä kärsimystä, ja silti elämäsi tuntuu vastenmieliseltä, ehkä olet hakoteillä siitä, miten uskot haluavasi elämääsi viettää. Valinnat mitkä teet, ovat ehkä todellisten arvojesi vastaisia, pikemminkin toisia ihmisiä kuin itseäsi miellyttäviä, ulkoisesti asetettuja tai lyhytnäköisiä kärsimyksen välttely-yrityksiä?

Tehtävänämme ihmisinä on tarvita, vaatia, suorittaa, vaatia lisää ja tarvita enemmän ollen alati tyytymättömiä tähän hetkeen. Unohtaa aikaisemmin saavutetut tavoitteet ja paahtaa eteenpäin niska limassa päämääriä kohti. Tai sitten tehtävänämme on tarvita, tahtoa, unelmoida, suunnitella, kehitellä, hypätä tavoitteiden saavuttamisen matkaan, unelmoida lisää ja mennä kohti arvojen mukaista elämää muistuttaen itselleen, mitä kaikkea on jo ennättänyt tekemään elämässä. Kumman pestin sinä valitset?

Kommentit