Elämä on suorittamista

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. En ole antanut elämän vastoinkäymisten ja kolhujen vaikuttaa siihen, miten pärjään elämässä. Kaikki on ollut aina ulkopuolisin silmin hyvin, vaikka mieleni sopukoissa on ollut sotatanner. Henkinen piiska on heilunut ja väsyttänyt minua. Sitä suuremmalla syyllä olen ruoskinut vain lujempaa ja sumut silmissä talsinut eteenpäin.

Koska kaikki on ollut ulkoisesti vallan mainiosti, olen saanut itseänikin huijattua, ettei minulla ole hätää. Koska pärjään ja etenen elämässä kuten muutkin ikätoverini, kaikki on hyvin.

Ihmettelin suunnattomasti opiskeluaikoinani, miksi minua paleltaa ja tärisyttää vuoden ympäri, miksi palaverissa alkaa yhtäkkiä oksettaa, miksi säikähtelen helpommin kuin muut, ja miksi olen sitä ahdistuneempi, mitä lähempänä valmistumiseni häämötti. Minullahan on kaikki hyvin!

Viimeisimmässä työharjoittelupaikassa törmäsin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut siitä. Mitä enemmän tästä otin selvää, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että minulla on kyseinen häiriö. Onneksi rohkenin hakemaan itselleni apua.

Vaikka olen käynyt psykoterapiassa yli kaksi vuotta, silti suorittaminen ja vaatimustasot itseäni kohtaan nostattavat ahdistusta aika ajoin. Onneksi kuitenkin huomaan aina vain vähemmän kärsiväni suorittamisesta. Huomaan, etten ole yhtä pingottunut tänä päivänä verrattuna aikaisempaan.


Koska rakastan elämäntaito-oppaita, tartuin kaksi vuotta sitten Katri Syvärisen kirjaan "Löydä elämän taika - sisäinen matka suorittamisesta iloon". Kirjan aihe puhutteli kirjakaupassa minua, sillä elämä tuntui silloin pelkältä suorittamiselta. Kirjaa lukiessani tein muistiinpanoja, joihin palasin pari viikkoa sitten. Tein aikaisemmista muistiinpanoistani vielä muistiinpanot, missä on mielestäni kirjan tärkeimmät oivallukset:

Mistä tunnistaa suorituskeskeisyyden?

- vaatimustasot, joita mahdotonta saavuttaa

- vaikeus aloittaa toimintaa epäonnistumisen pelon vuoksi

- täydellisyydentavoittelua

- itsekritiikkiä

- yksityiskohtiin jumiutumista

- pelko kontrollin menettämisestä

- vaikeus rentoutua

- harrastuksista ja tekemisestä puuttuu keveys ja ilo

- levottomuutta, stressiä, ahdistusta, tyytymättömyyttä

- liiallista kiltteyttä ja muiden miellyttämisyrityksiä

- korostunutta syyllisyyttä ja häpeää

- unelmointi hankalaa

Uskomukset, jotka pahentaa oloa ja edistää uupumista: ”Kyllä tilanne kohta rauhoittuu”, ”Haudassa ehtii levätä”, ”Lepään sitten, kun….”,”Haluan mennä kovempaa!”, ”Hyvinvointini? Ihan sama”, ”En minä pala loppuun”, ”Asiat eivät järjesty ilman panostani”, ”Pakko reagoida heti”.

Mitä tehdä?

→ itsemyötätunto

→ palauttavien asioiden tekeminen

→ itsensä helliminen ja hoivaaminen

→ läsnäolo

→ tunteiden kohtaaminen sellaisenaan

→ heittäytyminen epätäydellisyyteen ja elämään kaaoksenkin keskellä

→ vaatimustasojen pienentäminen

→ "pitäisi" ja "ei pitäisi" -lauseiden kyseenalaistaminen

→ vierottuminen liiallisesta tavoitteellisuudesta ja hyödyttömistä rutiineista → siedätyshoitoa (tuo mukanaan vieroitusoireita, helpottuvat ennen pitkää)

→ itsensä kuunteleminen ja toimiminen sen mukaisesti (arvot, rajat, toiveet, tarpeet)

→ itsensä hyväksyminen juuri sellaisenaan

→ jämäkkyyden opettelu

- Mitä stressaantuneempi, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautumiseen

- Paras palautumisen lähde voi löytyä aivan arkisesta asiasta, vaikkapa neulomisesta tai kirjan lukemisesta

- Hellittäminen ei ole sitä, että ajattelee lepäämisen jälkeen olevan taas tehokkaampi

- Epämiellyttävien tunteiden hallintayritykset vain pahentavat oloa

- Vaatimusten hellittämisen yhteydessä voi pohtia, mitä hyvää nykytilanteessa on, mistä on vaikea luopua, miten luopuminen vanhasta toimintamallista vaikeuttaa elämää, kuka olen toimintamallin kanssa ja ilman sitä, mitä haasteita mahdollisesti kohtaan muutosprosessin aikana?

- Nykymaailmassa jää henkiin, vaikka hellittää

- Elämä ei tule koskaan valmiiksi; aina keksii uutta tavoiteltavaa

- Loppujen lopuksi mikään ei ole täysin hallinnassamme

- Unelmien toteutuminen ei tuota niin suurta nautintoa kuin kuvittelisi → matkasta oman näköinen

- Jos tekeminen tuntuu suorittamiselta ja väkisin vääntämiseltä viikosta toiseen, ei todennäköisesti tee sitä, mikää itselle on tärkeintä, merkityksellisintä tai tarkoituksenmukaisinta

- Epämiellyttävien tunteiden kokeminen ei ole epäonnistuminen, ne kuuluvat osaksi ihmisen elämää

- Haasteiden keskellä voi uhriutua. Tai sitten pohtia, mitä voin oppia tästäkin.

- On hyvä muistaa, että kriisit ja muutosvaiheet eivät ole ikuisia

- Oma kasvuprosessi etenee juuri sitä tahtia kuin se etenee – sitä ei voi puskea eteenpäin väkisin

- Ihanteiden ja unelmien tarkoitus on inspiroida, ei ahdistaa

- Emme voi tietää, mitä ihmiset todella ajattelevat, tuntevat, miten he elävät ja mihin pyrkivät – todellisuus voi olla eriä kuin miltä se näyttää, usein kapsahdamme ylitulkitsemiseen

- Jos omien rajojen ja itsensä puolustaminen ei toista miellytä toista, se on hänen oppimisen paikkansa, josta et ole vastuussa

Pohdittavaa

Kuka olen? Millainen on ihanneminä?

Mitä kehoni kertoo juuri nyt? Mitä tarvitsen?

Mitä todella toivon ja haluan elämältä?

Kuinka paljon tunnen ansaitsevani onnea?

Miten suhtaudun virheisiin? Kuka suorituspaineet asettaa? Mitä pyrin saavutuksillani?

Arvostanko ystävien saavutuksia vai sitä, mitä he todella ovat? Miten itseäni kohtelen?

Mitä muuta olen kuin saavutukseni?

Pyrinkö aina täydellisyyteen? Mitä minulle tarkoittaa täydellinen? Mistä täydellisyydentavoittelu on voinut juontaa juurensa?

Milloin on hetki, jolloin olen aidosti hyödytön?

Miksi teen mitäkin asiaa; mitä ne minulle merkitsevät?

Mitä piilottelen itseltäni ja muilta? Miksi?

Olenko riittävä tällaisenaan, ilman suoritusta ja saavutuksia?

Mitä estää minua elämästä täyttä elämää? Häpeänkö tarpeitani, toiveitani, ihmisyyttäni?

Millainen arvo minulla on?