Kesken

Olen miettinyt viime aikoina, missä on rakkaus. Kuinka paljon ihmiset pystyvät nyky-yhteiskunnassamme rakastamaan? On spekuloitu, että vain meillä ihmisillä olisi kyky rakastaa. Mutta onko meilläkään? Missä näet rakkautta? Mitä rakkaus on? Jos ihminen on liian peloissaan, hänen energiansa suuntautuu selviytymiseen. Traumat ja kivut hankaloittavat itsensä ja muiden kohtaamista. Etsimme ensisijaisesti turvaa ja tasapainoa. Sen jälkeen tulee rakastaminen. Kuinka turvassa tällä hetkellä olemme? Peloissamme käytämme aggressiota ja defenssejä. Olemme puolustuskannalla, asetamme toisten eteen muureja suojellaksemme itseämme. Rakkauteen tarvitaan joustavuutta, rauhoittumista, hyväksymistä, epätäydellisyyden sietämistä, myötätuntoa, kunnioitusta, luottamista, kohtaamisen taitoja, rohkeutta, valintaa ja kykyä palata aina uudelleen ja uudelleen turvan tilaan. Rakkaus on vaikea laji. Kuka osaa? Vaaditaanko ihmiseltä mahdottomia? Jokaisella olisi vastuu huolehtia itsestä ja toisista. Mutta mitä sit...

Olen pitkään elänyt siinä uskossa, että tunteet ovat ne, joita pelkään eniten. Huomaankin juosseeni lujempaa karkuun ajatuksiani . Olen ollut melkoisella karkumatkalla. Ajatuksia tulee päivässä 50 000 - 80 000 kappaletta. Pidän pienen hiljaisen hetken kaikelle sille energialle ja ajalle, jonka olen tuhlannut. Tuntuu kummalliselta ja häpeälliseltä todeta, että pelkään ajatuksiani. Toisaalta, kun asiaa hieman pohdiskelee, ymmärrän itseäni: 1. Ihmisen aivot ovat jo valmiiksi syntyessään, evoluution muokkaamina, herkkiä havaitsemaan uhkia ja vaaroja, jotta ihminen pystyisi niiltä mahdollisimman hyvin suojautumaan. 2. Ikävät elämäntapahtumat ja traumat saavat ihmisen aivot muokkautumaan vielä herkemmiksi uhkien havaitsijoiksi. 3. Aivojen raportoidessa tarkkaan mahdollisia vaaroja ympäriltä, keho tuottaa stressihormoneita, mikä tuntuu ahdistavalta. 4. Pelko ja ahdistus tuntuvat epämiellyttäviltä. 5. Epämiellyttäviä tunteita ei halua kokea, joten niistä haluaa eroon. 6. Kun jostakin a...

Elämä tuo eteen vaikka minkä näköisiä ongelmia ja haasteita. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen tuo; oli ne sitten hyviä, neutraaleja tai ei niin mukavia asioita. Olen usein miettinyt, onko elämä elämisen arvoista. Kuitenkin elän, joten näyttäisi siltä että se on. Monelle pettymyksen kestäminen on suuri haaste. Eihän se ole kivaa, jos pettyy elämässä. Lapsena saattaa pettyä, kun ei saakaan mielikarkkia kaupasta tai toivomaansa lelua joululahjaksi. Tai ei onnistukaan tekemään kuperkeikkaa, vaikka niin oli halunnut. Tuntuu musertavalta. Aikuinen kamppailee samoista asioista kovemmilla panoksilla. Ollaan pettyneitä itseemme. En saanutkaan haluamaani elämää. Jos ihminen saa oppia rauhassa kestämään kivuliaita elämän haastekohtia uskon, että aikuisena pettymysten sietäminen on helpompaa. Jos ihminen joutuu kohtaamaan elämän karun puolen liian varhain, aikuisuus on viheliäisempää. Pettymykset ovat musertavampia. Saattaa tuntua, että epäonnistumiset johtuvat omasta huonommuudesta, ...