Kesken

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. En ole antanut elämän vastoinkäymisten ja kolhujen vaikuttaa siihen, miten pärjään elämässä. Kaikki on ollut aina ulkopuolisin silmin hyvin, vaikka mieleni sopukoissa on ollut sotatanner. Henkinen piiska on heilunut ja väsyttänyt minua. Sitä suuremmalla syyllä olen ruoskinut vain lujempaa ja sumut silmissä talsinut eteenpäin. Koska kaikki on ollut ulkoisesti vallan mainiosti, olen saanut itseänikin huijattua, ettei minulla ole hätää. Koska pärjään ja etenen elämässä kuten muutkin ikätoverini, kaikki on hyvin. Ihmettelin suunnattomasti opiskeluaikoinani, miksi minua paleltaa ja tärisyttää vuoden ympäri, miksi palaverissa alkaa yhtäkkiä oksettaa, miksi säikähtelen helpommin kuin muut, ja miksi olen sitä ahdistuneempi, mitä lähempänä valmistumiseni häämötti. Minullahan on kaikki hyvin! Viimeisimmässä työharjoittelupaikassa törmäsin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut siitä. Mitä enemmän tästä otin ...

Aloitus on aina minulle vaikeaa. Niin oli tämän bloginkin kanssa. Tuntui, että olen aivan kesken, liian kesken lähtäkseni kirjoittamaan. Ajatukset muuttuivat jonkin ajan kuluttua toisenlaiseksi; en ole koskaan valmis kirjoittamaan blogia, joten voin hyvin aloittaa. Ajattelin ensin, että kirjoitan, kun olen vapautunut ahdistuksesta. Mutta eihän se olisi kenellekään mielekästä luettavaa - lukea siitä, kuinka joku tyyppi on onnellisesti irtaantunut kahleista, ja pystyy nyt vapaana elämään erittäin menestyksekkäästi. Itse en ainakaan jaksaisi lukea kahta lausetta pidemmälle. Tahdon kirjoittaa keskeneräisenä, en valmiina. Minulla on todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka vaikeuttaa elämääni vaihtelevasti. Diagnoosille tyyppillistä on, että ihminen potee tuskaista olotilaa, ahdistusta, ja kokee heikosti pystyvänsä hallitsemaan sitä. Tähän häiriöön on yleistä keholliset, tympeät ahdistusoireet (esim. sydämentykytys, vapina, kylmän väreet, rintakipu, ihon puutuminen ja pistely) se...