Kesken

Olen lukenut Leahy Robert L:n kirjaa Älä huoli - Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta , ja voin suositella tätä ihan joka ikiselle huolestuneille ja siitä kiinnostuneille. En ole päässyt aivan kirjan loppuunkaan vielä, mutta olen jo tässä vaiheessa saanut miljoona oivallusta. Oivallusten, pohdintojen ja itsetutkiskelun kautta olen löytänyt ahdistuneisuuttani ylläpitäviä noidankehiä. Näitä mielen viheliäisiä syy-seuraussuhteita, jotka kasvattavat ahdistuneisuuttani kierros kierrokselta. Alla esimerkki. Tilanne: Olen ongelmanratkaisun edessä. Torjun mieleen tulevat ratkaisuehdotukset, sillä ne ei eivät ole täydellisiä. Asiat junnaavat paikoillaan. Huolestun. --> Koska olen oppinut, etten pärjää voimakkaan ahdistukseni kanssa, alan kontrolloida sitä. Todellisuudessa tunteiden hallitseminen on mahdotonta, joten ahdistun lisää. --> Pidän itseni kiireisenä vältelläkseni epämiellyttäviä tunteita. Stressaannun. --> Stressaantuneena alan p...

Jos elämää pysähtyy miettimään, se on aika yksinkertaista. Eletään, tehdään asioita, ratkotaan ongelmia, ollaan toisten kanssa, vaihdetaan ajatuksia, kasvetaan, opitaan, syödään, juodaan, käydään vessassa, tyydytetään tarpeitamme, nukumme. Otetaan hetki kerrallaan vastaan se, mikä tulee - eletään ja tunnetaan. Jossain vaiheessa kuollaan. Kuitenkin meillä on aivot, jotka haastavat välillä meitä. Minun aivoni haastaa minua joka päivä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa eläessäni. Olen mestari itsekritiikissä, ennakkoahdistelussa ja itseni pelottelussa. Mielikuvituksella ei ole rajoja kun miettii, mitä kaikkea voi sattua . Kun ajatukset muuttuvat totuuksiksi päässäni, ne muuttuvat huoliksi. Aiheutan tahattomasti ylimääräistä käsimystä itselleni. Joskus, vaikka kuinka yritän, en voi jättää itseäni rauhaan. On vaikea nauttia elämästä ja rauhoittua. Piinaavan ahdistuksen keskellä on vain elettävä ja siedettävä, yrittäen takoa itselle päähän, että tämä tunne menee joskus ohitse. Yrit...