Elämän tarkoitus
Kaverini kysyi illanistujaisissa, mikä on elämän tarkoitus. Hetken mietittyäni vastasin: "Nauttia elämästä." Kun kerran tänne on synnytty, eikö se ole sama ottaa kaikki irti? Myöhemmin ajatusta enemmän pohdiskeltuani tajusin, että mikäli nautinto on elämän päätavoitteena, riski epäonnistua on suuri. Neutraaleja ajanjaksoja ja kärsimystä on elämässä enemmän, joten elämä jäisi miinukselle.
Mikä sitten voisi olla elämän tarkoitus? Jos etsii vastausta kysymykseen miksi on ylipäätään syntynyt tänne, voin vain vastata, että olemme seksuaalisen tarpeen tyydytyksen tulos tai vanhempien iloksi ja avuksi oleminen. Elämällä kuitenkin halutaan olevan väliä, ja sille halutaan etsiä suurempaa merkitystä.
Joskus pienenä miettiessäni avaruutta ja sen äärettömyytä, tuntui hupsulta. Aivan kuin olisin leijaillut ilmassa, ja vähän pyörrytti. Saman tuntemuksen voin tavoittaa ajattelemalla, että on ollut noin yksi 300:sta miljoonasta siittiöstä, joka on läpäissyt äidin munasolun. Lottovoiton (seitsemän oikein) todennäköisyys on noin yhden suhde 18,6 miljoonaan; syntyminen on kuin voittaisi lotossa pääpotin 16 kertaa. Voisiko elämä sisänsä olla se tarkoitus?
Jos elämässä tarvitsee olla jokin muukin tarkoitus kuin itse elämä, löytyisikö se jostain elämää suuremmasta? Monet saavat lohtua ajattelemalla, että elämä on johdatusta; jokin johdattelee elämääsi, on päättänyt kohtalon puolestasi. Kaikella on suurempi tarkoitus, josta et kuitenkaan ole oikein kunnolla perillä. Herran haltuun!
Elämän tarkoitus tuskin on yksi ja sama kaikille. Joku vastaa elämän tarkoituksen olevan tasapainoon pyrkimistä. Toinen löytää sen kuolemasta (se jos mikä on varmaa!). Joku voi ajatella, että on täällä sovittamassa syntejä tai korjaamassa aiemman elämän kesken jääneitä oppimiskokemuksia. Toiset mielivät, että elämä on hyvän tekemistä tai uuden luomista, muutosta tai hyväksymistä. Keskeneräisyyttä, oppimista, itsensä auttamista ja löytämistä, rakkautta.
Kaikki ei välttämättä mieti elämän tarkoitusta. Elävät vain. Onko silloin elämä riittävän tarkoituksenmukaista ja hyvää, ettei suurempaa tarkoitusta tarvitse etsiä? Voisiko elämän tarkoitus olla se, että elää?
Tai jos elämän tarkoitus onkin nimenomaan pohtia elämän tarkoitusta? Kysymys elämän tarkoituksellisuudesta on niin monisäikeinen, että siihen saa kulutettua paljon aikaa, elämää. Sen äärellä pääsee myös syvällisten keskusteluiden äärelle itsensä ja muiden kanssa. On hykerryttävää päästä jakamaan muiden kanssa ajatuksia elämän merkityksellisyydestä, oppia lisää elämästä, toisista ja itsestä. Mitä tapahtuu, jos uteliaisuus loppuu, loppuuko elämä ja sitä myöten sen tarkoitus?
Liitän elämän tarkoitukseen arvot, sillä ne kertovat stitä mitä todella on. Ne voivat vaihdella aikakausittain. Joskus tärkeämpää on olla läheisten kanssa. Joskus etsiä omaa sisintä. Minun tämän hetkinen elämän tarkoitukseni:
1) Nauttia elämästä silloin kuin siihen on mahdollisuus.
2) Pyrkiä hyväksymään kaikki tunteet ja tarpeet, pysähtyä niiden äärelle ja kuunnella niiden viestejä.
3) Pysähtyä ajoittain miettimään, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen, ja viedä niitä käytänöön mahdollisuuksien mukaan.
4) Auttaa itseä, kun on vaikeaa.
5) Tehdä hyvää, kun siihen löytyy voimavaroja.
Mikä sitten voisi olla elämän tarkoitus? Jos etsii vastausta kysymykseen miksi on ylipäätään syntynyt tänne, voin vain vastata, että olemme seksuaalisen tarpeen tyydytyksen tulos tai vanhempien iloksi ja avuksi oleminen. Elämällä kuitenkin halutaan olevan väliä, ja sille halutaan etsiä suurempaa merkitystä.
Joskus pienenä miettiessäni avaruutta ja sen äärettömyytä, tuntui hupsulta. Aivan kuin olisin leijaillut ilmassa, ja vähän pyörrytti. Saman tuntemuksen voin tavoittaa ajattelemalla, että on ollut noin yksi 300:sta miljoonasta siittiöstä, joka on läpäissyt äidin munasolun. Lottovoiton (seitsemän oikein) todennäköisyys on noin yhden suhde 18,6 miljoonaan; syntyminen on kuin voittaisi lotossa pääpotin 16 kertaa. Voisiko elämä sisänsä olla se tarkoitus?
Jos elämässä tarvitsee olla jokin muukin tarkoitus kuin itse elämä, löytyisikö se jostain elämää suuremmasta? Monet saavat lohtua ajattelemalla, että elämä on johdatusta; jokin johdattelee elämääsi, on päättänyt kohtalon puolestasi. Kaikella on suurempi tarkoitus, josta et kuitenkaan ole oikein kunnolla perillä. Herran haltuun!
Elämän tarkoitus tuskin on yksi ja sama kaikille. Joku vastaa elämän tarkoituksen olevan tasapainoon pyrkimistä. Toinen löytää sen kuolemasta (se jos mikä on varmaa!). Joku voi ajatella, että on täällä sovittamassa syntejä tai korjaamassa aiemman elämän kesken jääneitä oppimiskokemuksia. Toiset mielivät, että elämä on hyvän tekemistä tai uuden luomista, muutosta tai hyväksymistä. Keskeneräisyyttä, oppimista, itsensä auttamista ja löytämistä, rakkautta.
Kaikki ei välttämättä mieti elämän tarkoitusta. Elävät vain. Onko silloin elämä riittävän tarkoituksenmukaista ja hyvää, ettei suurempaa tarkoitusta tarvitse etsiä? Voisiko elämän tarkoitus olla se, että elää?
Tai jos elämän tarkoitus onkin nimenomaan pohtia elämän tarkoitusta? Kysymys elämän tarkoituksellisuudesta on niin monisäikeinen, että siihen saa kulutettua paljon aikaa, elämää. Sen äärellä pääsee myös syvällisten keskusteluiden äärelle itsensä ja muiden kanssa. On hykerryttävää päästä jakamaan muiden kanssa ajatuksia elämän merkityksellisyydestä, oppia lisää elämästä, toisista ja itsestä. Mitä tapahtuu, jos uteliaisuus loppuu, loppuuko elämä ja sitä myöten sen tarkoitus?
Liitän elämän tarkoitukseen arvot, sillä ne kertovat stitä mitä todella on. Ne voivat vaihdella aikakausittain. Joskus tärkeämpää on olla läheisten kanssa. Joskus etsiä omaa sisintä. Minun tämän hetkinen elämän tarkoitukseni:
1) Nauttia elämästä silloin kuin siihen on mahdollisuus.
2) Pyrkiä hyväksymään kaikki tunteet ja tarpeet, pysähtyä niiden äärelle ja kuunnella niiden viestejä.
3) Pysähtyä ajoittain miettimään, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen, ja viedä niitä käytänöön mahdollisuuksien mukaan.
4) Auttaa itseä, kun on vaikeaa.
5) Tehdä hyvää, kun siihen löytyy voimavaroja.
Kommentit
Lähetä kommentti