Ihmiset ovat jo nyt raunioina

Vaikka korona-arkea on menty vasta vajaa vuosi, ihmisten psyykeet eivät tahdo kestää. Yhä useampi ihminen uupuu, masentuu, ahdistuu, tantuu. On pelkoa omasta ja läheisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Päivittäin yhä useammat saavat testistä positiivisen tuloksen. Kuolemanpelko on läsnä. Yhä useampi suomalainenkin alkaa tuntea ihmisen, joka on koronan vuoksi joutunut osastolle hoitoon hengityskoneeseen. Yhä useampi tuntee ihmisen, joka on menehtynyt tautiin. 

Eilen ajaessani autoa katselin vastaantulevia autoilijoita. Jotkut olivat maskit päällä. Maskittomat olivat apaattisen ja väsyneen näköisiä. Yksi hakkasi päätä rattiin. 

Ihmisten sietokyky alkaa jo tässä vaiheessa pandemiaa olla reunalla. Virusmuunnokset ovat hyvää vauhtia kehittymässä. Suomessa tilanne ei ole helpottumaan päin. Korona voi olla täällä jäädäkseen, kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuudelta odottaa. Epävarmuus ahdistaa.

Vaikka suurin osa selviäisi taudista, osa joutuu kamppailemaan taudin jälkivaikutusten kanssa (uupumus, mielenterveysongelmat, keskittymisvaikeudet jne). Lisäksi maksamme kalliisti koronan lieveilmiöistä.

Ollaan etänä ja eristyksissä. Podetaan huonoa omatuntoa tavatessamme rakkaitamme. Kaksi viikkoa kohtaamisten jälkeen pelätään, onko korona. Nuoriso ei voi hyvin. Nuorten vanhemmat eivät voi hyvin. (Voiko kukaan enää hyvin?). Työttömyys kasvaa. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat yleistyy. Ihmiset eivät kestä olla enää saman katon alla. Parisuhteet rakoilee. Kotiväkivaltatapaukset lisääntyy. Valtio velkaantuu. Hyvinvointipalveluiden määrä ja laatu huononee. Sosiaalitoimi kuormittuu. Ihmiset eivät saa tarvittavaa apua. Uuvahdetaan ja jäädään sairaslomille. Kierre on valmis. 

Tulevaisuus epäilyttää. Jos lähtökohdat ovat tällaiset, miten nykyisten työikäisten eläkkeille ja iäkkäiden palveluille käy? Nykyisinkin satsataan työikäisiin - tuottaviin yhteiskunnan jäseniin. Ikäihmisiä ei nähdä arvokkaina, he ovat rahallisia taakkoja. Kukaan ei pistä tikkua ristiin asialle, koska ei jaksa itsekään käydä tervehtimässä ikääntyneitä sukulaisiaan.

Montahan vuorokautta sitä joutuu vanhuudenpäivillä virumaan samoissa vaipoissaan? Kuinkahan kauan kestää tottua vaippaan ulostamiseen ja virtsaamiseen? Miten sietää omaa ulosteen hajua? Montako minuuttia virtsa kirvelee kuivahtamisen jälkeen? Kuinka pitkän makoilun jälkeen alkaa kehoa kolottaa? Saanko valita lääkitykseni? Väsytetäänkö minutkin lääkkeillä, ettei tarvitse hoitajavajeen vuoksi niin paljon huolehtia tarpeistani? Voiko vanhat ulosteet vaipassa voida hyvin? Miltä tuntuu istahtaa tuolille kakat vaipassa?

Ei hyvältä näytä.