Vihaisia ajatuksia elämästä
Näin unta viime viikolla, että riitelin puolisoni kanssa. Suutuksissani laitoin puolisoni kenttään ja väänsin hänen naamaansa niin, että sattui. Tuli karmea syyllisyys. Herätessäni unesta huokaisin ääneen helpotuksesta, ettei se ollutkaan totta. Jäin miettimään näkemääni. Onko minulla patoutunutta vihaa, joka puskee uniini? Olen ollut viime päivinä ärtynyt. Mieleeni on tulvinut muistot yläasteelta ja lukiosta, jolloin olin erittäin vihainen ihmisille, elämälle ja koko maailmalle. Yläasteella jaoimme ystäväni kanssa elämäntuskaamme, ja aloimme vihata kaikkea. Saimme vihasta paljon voimaa, ja tunsimme olevamme muiden yläpuolella. Ihmiset olivat typeriä ja pahoja. Itsekkäitä! Vihasimme koko ihmiskuntaa. Ajattelimme, että ihmiset ovat kaiken pahan alku ja juuri; saisivat kuolla kaikki pois. Ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. Haluavat tieten tahtoen lisätä elämään kurjuutta, vaikka elämä on hankalaa jo muutenkin. Synnyttävät tänne lapsia kärsimään. Jos minulla olisi silloin ollut mahdol...